Onko rakkaus valinnaista?

Rakkaus panee sydämen hakkaamaan ja kaikki aistit heräävät. Aivot käsittelevät kaikkea informaatiota, niin sisäistä kuin ulkoista, viiden aistin avulla, ja säätelevät tunteita, myös rakkauden tunnetta. Onko niin, että voimme rakastaa menestykselliseti pelkästään sydämensykkeen ohjaamana ja unohtaa, että meillä on myös järki, kysyy Marja-Leena Savimäki.

Rakkaudelle voi olla hyötyä vakavasta tutkistelusta, erittelystä ja opiskelusta. Rakkautta paljon pohtinut kirjailija ja professori Leo Buscaglia päätteli näin: ”Rakkaus on varmasti geneettistä, mutta se pitää herättää ja sitä pitää opiskella, opettaa ja harjoitella käytännössä, jotta sillä olisi todellista merkitystä.”

Rakastumista ja rakkauden tunnetta on pyritty ratkaisemaan psykiatrian, psykologian, evoluutiopsykologian, genetiikan, antropologian, etologian, historian, biologian ja sosiologian asiantuntijoiden voimin, jotta siitä voisi saada jonkinlaisen käsityksen. Rakkaus on kiehtonut ihmismieltä jo vuosituhansien ajan, ja siitä on tehty lauluja, runoja ja taidetta monella tavalla. Mitä siitä voi enää sanoa?

Rakkauden anatomia

Geenit ohjaavat osittain tunteitamme. Tunteet perustuvat hermoratojen toimintaan. Aivot säätelevät tunteitamme. Rakkaudella on biologinen perusta.

Rakkauden anatomian ymmärtämiseksi meidän on hyvä tietää, että rakkauskin perustuu hermoratojen toimintaan. Asiaa voidaan tarkastella klassisen kolmiaivoteorian pohjalta, minkä mukaan aivot jakaantuvat kolmeen osaan:

Aivojen muinainen rakenne: Aivorunko ns. matelijan aivot. Ihmisillä on tämä aistimiseen varhain kehittynyt alue, joka synnyttää tietyn reaktion koetuista tunteista ja tilanteista.

Limbinen järjestelmä: tunteisiin liittyvä alue, joka on nisäkkäillä ja kotieläimillä, joilla on muistia ja kyky kokea tunnetiloja.

Isoaivokuori, aivojen kehittynein osa: alue, jonka alaa ovat mm. eettiset kannanotot, ennakoiminen, arvot, sosiaaliset suhteet, puhe ja kommunikointi sekä erilaiset monimutkaiset tunteet.

Yksinkertaistaen voi sanoa, että kyky tuntea rakkautta, mielihyvää ja rakkauden tuskaa on näiden aivoalueiden yhteistoimintaa. Kun ihminen kokee myönteisen tai kielteisen tunteen, tunnekokemus syntyy, kun limbinen järjestelmä aktivoituu ja tunne tallentuu muistiin. Ihminen kokee tunteen ja pystyy puhumaan siitä, voi harkita sekä jäsennellä sitä, mikä on tärkeää. Tämä tapahtuu otsalohkon etummaisimmassa osassa, joka aktivoituu myös rakastuessa. (Tämä otsalohkon osa ei ole minkään aistin erityinen kohde, mutta saa tietoa kaikista aistijärjestelmistä, myös vartalon sisältä.) Ensin rakastutaan, sitten tutustutaan, ja kun tutustumisen aikana toisesta löytyy riittävästi itselle tärkeitä ominaisuuksia ja puolia, rakastuminen muuttuu rakastamiseksi.

Entä rakastuminen ensisilmäyksellä? Äkillistä rakastumista on tutkittu mm. psykiatriassa. Se tunnetaan kaikissa kulttuureissa, vaikka onkin harvinaista. Äkkirakastuminen vaatii tiettyä tunnetilaa, ja ajoitus on siinä tärkeänä tekijänä. Kyseessä on usein hetki, jolloin elämä on epävakaata esim. muutoksissa, erotilanteessa, sota-aikana. Silloin mikä tahansa uusi asia voi herättää rakkauden. Uusi ihminen ’pistää silmään’ ja se tuntuu sydämessä asti, koska tuo toinen henkilö muistuttaa jotain tuttua. ”Hänet tunnen”. ” Häntä olen odottanut koko elämäni”. ”Hän täydentää minut”. Tämä on ei-tietoista eikä ihminen tietoisesti ajattele ketä tuttua toinen muistuttaa. Voimakas seksuaalinen kiihko voi aiheuttaa sen, että ihminen aloittaa suhteen nopeasti ja vaistonvaraisesti. Rakkauden kohdetta ei tällöin tarvitse tuntea kovin hyvin. Usein toisen tuntemattomuus herättää kiihkon ja rakastumisen. Emme välttämättä rakasta ihmistä, vaan sitä mielikuvaa, jonka olemme hänestä luoneet.

Me valitsemme rakkautemme kohteen usein tiedostamattamme, lapsuudessa koettujen ihmissuhteiden perusteella. Tavallaan rakkauden kohde valitaan viisaasti. Ne asiat, jotka ovat jääneet eniten keskeneräisiksi lapsuutemme ihmissuhteissa, vaikuttavat vahvasti rakastumisen tilassa. Voimme tiedostamattamme ehkä toivoa, että se puoli meissä, jota ei ole hyväksytty lapsuudessamme, tai jota ei ole nähty ollenkaan, tulisi rakastetuksi parisuhteessa.

Rakkauskokemuksen rakenne

Onko intohimoinen rakkaus mahdollista ainoastaan silloin, kun meidän keskushermostomme ovat tuottaneet oikeanlaisia kuvia, tunteita, ääniä, tuoksuja ja makuja? Tarvitaanko siihen aina riittävä ulkoinen kiihoke?

Ihminen voi rakastaa toista aivan yhtä paljon ollessaan toisella puolella maapalloa kuin toisen läheisyydessä. Intohimoinen rakkaus riippuu aivoissa olevien sosiaalisten mielteiden käsittelyprosessista. Näiden sisäisten mielteiden – kuvat, äänet, tuoksut, maut ja tunteet – pitää olla oikeassa suhteessa keskenään, jotta ne voisivat luoda rakkautta toista kohtaan. Mielen rakennelman pitää sopia yhteen niiden edellytysten kanssa, joita ihminen on ottanut käyttöönsä koko elämänsä ajan. Esimerkiksi, kun ajattelet rakastavasi jotakuta itse, voit huomata, että ’elämäsi rakkaudesta’ tulee optimaalisen puoleensa vetävä, kun kuvittelet hänet oikealle etäisyydelle sinusta (viisi senttimetriä), oikeaan paikkaan (eteesi), tietyn värisenä (oranssi ja pinkki) ja oikean tuoksun ympäröimänä (Chanel 5).

Sosiaalipsykologi Lucas Derksin sosiaalipanoraamalli (lyhennys jatkossa: sospan) on kehittynyt monien satojen asiakkaiden mallittamisen seurauksena käytännön ohjaustilanteissa, koulutusten demotilanteissa ja opiskelijoiden harjoituksista, sekä useiden kollegoiden tapausraporttien perusteella. Sospan sisältää suuren määrän valistuneita ’arvauksia’ sosiaalisista mielen prosessien tiedostamattomista malleista. Derksin kirjoittama kirja, Social Panoramas, sisältää tietoa erilaisten sosiaalisten tunnekokemusten; ärtymyksen, vihan, yhteenkuuluvuden, yksinäisyyden, itseluottamuksen, eristäytyneisyyden, häpeän jne., (siis ei vain rakkauden) sosiaalisten kognitioiden rakenteista. Hänen määritelmänsä sosiaalisesta kognitiosta on: ”kaikki ne mielen prosessit, joihin meidän sosiaalinen elämämme perustuu”. Nämä mallit ovat laajasti ei-tietoisia. Toisin sanoen, kun ihminen on rakastunut, niin ainoa asia, minkä hän tiedostaa on, että hän on rakastunut ja sen, kuka on rakkauden kohde. Tämä tietoinen osuus on vain jäävuoren huippu. Tietoisuuden pinnan alla on meneillään monia prosesseja. Vaikka ne jäävät tietoiselta mieleltä huomaamatta, nämä piilossa olevat prosessit ovat kuitenkin ne, jotka hallitsevat kokemuksiamme.

Rakkaustutkimusta sosiaalipanoraaman näkökulmasta

Miten teet rakkauden tunteen? Nyt pyydän sinua olemaan tutkimuksen kohteena ja tekemään seuraavan harjoituksen.

Ajattele ”kaikkia maailman ihmisiä, siten kuin he ovat olemassa ympärilläsi”. Jollet jo ole mielikuvassa assosioituneena kaikkien maailman ihmisten keskellä, ”astu itseesi” tuossa mielikuvassasi. Olet maailmasi keskipisteessä, kaikkien ihmisten keskellä.

Ajattele nyt rakkautesi kohdetta, ja tee rakkauden tunteestasi vahva ja voimakas. Tunne vain rakkautta.

Itse tunne voi olla selkeä verrattuna toisen ihmisen tiedostamiseen mielleavaruudessa. Rakkauden kohteen visuaalinen ilmentymä, henkilöitymä, voi näyttää vain muutamalta heikolta varjolta. Sen sijainti on kuitenkin oikea.

Kun voit tuntea voimakkaan rakkauden tunteen, voit olla sataprosenttisesti varma, että se on omien ajatteluprosessiesi tulosta. Ja se myös todistaa, että voidaksesi tuntea rakkautta jota kuta kohtaan se ei vaadi kohteen fyysistä läsnäoloa lainkaan.

Me osaamme assosioitua mihin sosiaaliseen tunnetilaan tahansa uudestaan ja uudestaan. Pyydän sinua palaamaan jälleen tuohon rakkauden tunteeseen: ”Tunne rakkaus. (Tauko.) Nyt, kun tunnet rakkauden, MISSÄ sijaitsee rakkautesi kohde X (mielleavaruudessasi)? Missä suunnassa tarkkaan ottaen? Millä etäisyydellä? Vasemmalla, oikealla, edessä, takana, sisälläsi vai jossain muualla?

Sijainti on suhteen merkityksellisin miellepiirre. Sijainti = suhde. Monien mallitustulosten avulla on selvinnyt, että etäisyys on rakkauden kriittisin miellepiirre. Intiimissä suhteessa puolison tulisi sijaita korkeintaan kädenmitan etäisyydellä. Rakkaan tulisi esiintyä henkilöitymänä ainoastaan kerran (ei lisäsijainteja).

Heti, kun tiedät varmasti missä rakkaasi sijaitsee, vastaa seuraaviin kysymyksiin: Minkä kokoinen X on? Mihin suuntaan X:n silmät katsovat? Millä tasolla X:n silmät ovat?

Testaa seuraavaksi, miten katseen suunta vaikuttaa rakkauden tunteeseesi. Käännä mielessäsi rakkaasi henkilöitymää neljänneksen myötäpäivään, niin että katseen suunta muuttuu. Mitä tapahtuu rakkauden tunteelle? Voit kokeilla muitakin katseen suuntia, ja huomata, minkälainen merkitys niillä on sinulle. Palauta lopulta henkilöitymä katsomaan sinne minne se alun alkaen katsoi. Seuraavaksi voit kokeilla katseen korkeuden muuttamista ylemmäksi ja/tai alemmaksi kuin omasi on, ja havainnoida sen merkitystä tässä yhteydessä. Henkilöitymän koko voi muuttua myös katseen korkeusmuutoksen myötä, ja on hyvä havainnoida, koetko henkilöitymän mahdollisesti auktoriteettina itsellesi. Silloin henkilöitymä on itseäsi suurempi ja/tai korkeammalla. Katseiden ollessa samalla korkeudella on kyse tasa-arvosta suhteessa.

Seuraavaksi leikittele etäisyydellä. Pyydän sinua siirtämään rakkaasi henkilöitymää 5 senttiä etäämmälle sinusta. Jatka etäisyyden kasvattamista niin, että henkilöitymä sijaitsee jopa 25 metrin etäisyydellä. Mitä tapahtuu? Yleisin merkitys on, että tunne vähenee sitä mukaan kuin henkilöitymä siirtyy kauemmaksi. Havainnoituasi tunteesi voimakkuutta ja mielesi tapahtumia, voit siirtää rakkaasi takaisin alkuperäiseen sijaintipaikkaan. Jos rakkaasi henkilöitymä on kauempana sinusta kuin käden mitan päästä, voit haluta kysyä itseltäsi, onko suhteesi todella intiimi vai onko joku toinen henkilöitymä lähempänä sinua?

Pyydän sinua vielä kokeilemaan, mitä tapahtuu, kun siirrät rakkaasi vastakkaiseen sijantipaikkaan, kuin missä se on nyt, noin 30 cm:n etäisyydelle sinusta: vasemmalta puolelta oikealle puolelle, edestä taakse jne? Tämä muuttaa suhteen merkitystä, usein radikaalisti. Tällä muutoksella tuo rakas voi muuttua esimerkiksi perheenjäseneksi tai hyväksi ystäväksi. Nämä muutokset voivat olla hyvinkin merkityksellisiä, ja tukevat teoriaa, että mielteen sijainnilla on ratkaisevan tärkeä osuus merkitysten luomisessa.

Mikä on tutkimuksesi henkilökohtainen tulos? Joskus rakkaus voi olla näin yksinkertaista. Meidän tiedostamaton mielemme toimii aivojemme tarkkailulaitteena; se puuttuu asioihin ongelmatilanteissa tai kun edistymistä vaaditaan. Se ainoastaan tuo ongelmia, kysymyksiä ja valinnan mahdollisuuksia huomiotavaksemme. Loput meidän ajatuksistamme häviävät ennen kuin tiedämme niiden edes olleen olemassa.

Kyky rakastaa ei ole samaa kuin rakastamisen taito

Rakkaus on antoisa tutkimuskohde, sillä rakastaessamme ajatuksemme kääntyvät pois itsestämme niin, että voimme nähdä pienen pilkahduksen omasta minästämme. Tutkimusretki itseen on aina keskeneräinen. On tärkeää kysyä itseltään rehellisesti, minkälaisen ihmissuhteen haluaa olla luomassa? Vaikea lapsuus ei ole esteenä hyvän parisuhteen luomisessa, koska ihmisenä kasvaminen jatkuu läpi koko elämän. Rehellinen itsetuntemus, toisen erillisyyden ja ainutkertaisuuden kunnioittaminen, riittävä lämmin läheisyys, sopiva erillisyys ja halu oppia rakastamaan syventävät keskinäistä rakkautta.”Ahneet elämänhotkijat saavat vain suklaat, mutta ne, jotka uskovat rakkauden hitauteen, saavat oikeaa leipää”. (Tommy Tabermann)

Kirjoittanut Marja-Leena Savimäki, Kouluttaja, NLP Trainer, Fellow Member Trainer IANLP www.savimaki.net

Lähteet:

Lucas Derks, Social Panoramas 2005

Leo Buscaglia, Syntynyt rakastamaan 1992

Rakkauden mysteeri 1/3, YLE Teeman ohjelmistoa

Kaija Maria ja Lari Junkkari, Eeva –lehden Parisuhdekoulu 2011

KUVATEKSTI: Intiimi kehän laajuus (ylimmäinen kuva)

Julkaistu Mieli-lehdessä no 3 v. 2012

Henkilöitymien sijaintien yleisimpiä merkityksiä (alimmainen kuva)