Vapaa, vapaampi, hyvinvointi – vai miten?

Kaikenlaiset hyvinvointiin liittyvät kurssit, koulutukset ja opit ovat lisänneet kiinnostustaan viime vuosien aikana. Yleistäen väitän, että ihminen haluaa voida hyvin jokaisessa vuorovaikutustilanteessa: suhteessa itseensä, muihin ja ympäristöönsä. Miten vapaus liittyy omaan hyvinvointiin ja missä määrin?

Ihminen pyrkii saavuttamaan itselleen hyvän olon monin eri tavoin. Olemalla itsenäinen, erillinen, yksilö, arvostettu, hyväksytty, jaksava, energinen, myönteinen, hyväntuulinen,…ja mitä vielä? Olemalla vihainen, kärsimätön, väsynyt, syyllinen, masentunut? Miten vapaus on suhteessa eri kokemuksiin? Ihminen rakentaa itselleen todellisuuden, joka koostuu mm. rooleista, arvoista, rajoittavista ja mahdollistavista uskomuksista, tutuista tunteista ja tuntemuksista. Elämän muutostilanteet tuovat meille tietoisesti pohdittavaksi, miksi jokin tapahtui ja mitä se tulee merkitsemään. Esimerkiksi sairastuminen, avioero, avioliitto, irtisanominen, lapsen syntymä ja ikäkriisi ovat elämän muutoksia, joissa omat ajattelutaidot ja niiden vaikuttavuus tulee selkeästi näkyväksi. Miten ihminen pyrkii saavuttamaan peruskäsityksensä hyvinvoinnista? Onko hyvinvointi = vapaus? Seuraako hyvinvoinnista vapautta?

Sisäisen valvojan” -näkökulma

Kirjassaan Vaaralliset vuodet, Gail Sheehy kirjoittaa, että noin kahden vuoden iässä lapsi alkaa tuntea itsensä omaksi minäkseen, toisista erilliseksi ihmiseksi. Silloin lapsi saa kehityksessään oman yksilöllisyytensä rakennusaineet. Sheehy kirjoittaa, että pienen lapsen riippuvuus vanhemmistaan, ja siitä johtuva tarve nähdä heidät kaikkivoipina, vahvistaa taipumusta vanhempien ihannoimiseen. Jokin ihmisessä haluaa aina pysyä äitiin sulautuneena lapsena ja karkottaa kaiken vieraan ja oudon, antaen myöten vain omalle nautinnon- ja vallanhalulleen. Tunne voi olla niin voimakas, että lapsi haluaa ajoittain luopua omista sisäisistä vaatimuksistaan ja omasta orastavasta yksilöllisyydestään. Orastava yksilöllisyys kun laittaa rikkomaan rajoja ja kyseenalaistamaan annettuja sääntöjä. Ongelmiin ihminen tutustuu vasta, kun hänen sisällään olevat kaksi vahvaa voimaa joutuvat ristiriitaan keskenään.

NLP:n näkökulmasta nuo kaksi voimaa ajatellaan kahdeksi osaksi ihmisen sisällä. Toinen osa kannustaa palauttamaan alkuperäisen läheisyyden, ja tavoittelee turvallisuutta, samaa kuin tähän asti. Toinen osa kannustaa etsimään yksilöllisyyttään, eroja aiempaan. Tällä osalla on halu olla erillinen, riippumaton ja kokeilla omia kykyjään. Näiden kahden osan on oltava tasapainossa; yhteistyössä keskenään, jotta ihminen voi voida hyvin.

Sheehy jatkaa, että lapsena ihmiselle muodostuu ns. ”sisäinen valvoja”; paikka ihmisessä, jonne mm. äidin ja isän säännöt ja kiellot sisäistyvät. Se rajoittaa vapautta, ja ennustaa tulevaa, ”jäät auton alle, jos menet kadun yli punaisen valon palaessa”, tai kun ulkona on kylmä, sinun pitää pukea lämpimästi päällesi muuten vilustut. Sinne taltioituu ’todisteet’: ”katso nyt, miten sinun kävi, kun et uskonut/uskoit minua”. Sisäinen valvoja” omaksuu myös sanattomia viestejä. Vanhemmat välittävät sanallisten lisäksi lukemattomia viestejä sanattomasti:katso minua, ole sellainen kuin minä”, tai ”älä ole sellainen kuin minä”, tai ”vain opiskelemalla sinut hyväksytään, jne. Sisäisellä valvojalla” on kaksi puolta: 1) hyväntahtoinen puoli – ”turvallinen vartija” ja 2) kieltojen ja käskyjen jakaja – ”uhkaava auktoriteetti”.

Sisäinen johtajuus alkaa siirtyä ”sisäiseltä valvojalta” meille itsellemme silloin, kun me ensimmäisen kerran päätämme itsenäisesti, mitä puemme päällemme ulos mennessämme. Ja teemme sen. Minkälainen sinun prosessisi on ollut, minkä avulla olet oppinut luottamaan omaan arvostelukykyysi ystävien valinnoissa, rakkaudessa, sukupuoliasioissa, ammatinvalinnassa, ideologisissa kysymyksissä, arvojen valinnoissa yms.?

Sheehyn mukaan identiteetin kriisivaihe on ikävuosina 18-22, jolloin vallan on tarkoitus siirtyä itselle. Tämä vallansiirron vaihe on usein ristiriitainen ja hidas. Jos ihminen omaksuu tässä vaiheessa passiivisesti vanhempien suorasti tai epäsuorasti tarjoaman minäkäsityksen, se saattaa johtaa taaksepäin menoon kehittymisen tiellä, koska ihminen voi jäädä valmiin identiteetin ’vangiksi’. Sheehy kirjottaa myös, että kriisi näyttää olevan tarpeen ennen kuin ihminen voi saavuttaa eheän persoonallisuuden. Jollei kriisiä ole identiteetin kriisivaiheessa, se toivottavasti on myöhemmällä iällä.

NLP –ajattelussa erotamme hyvän tarkoituksen keinoista saavuttaa sen.

Vanhemman hyvä tarkoitus voi olla: olla hyvä vanhempi, josta seuraa hyvinvointia lapselle. Ihminen oppii oman hyvinvointinsa aakkoset jo elämänsä alkuataipaleella: käsityksen itsestä, minkälainen hyvinvointi itselle on mahdollista ja työkalut, miten sen voi saavuttaa. Saavuttaako hyvinvoinnin säännöstelemällä valintojaan, syömistään, rahan käyttöään yms.? Vai vastaamalla ’kyllä’ haluilleen, tarpeilleen ja mahdollisuuksilleen – rajoittamatta, vapaana kuin taivaan lintu? Mikä on kulloinenkin hyvä tarkoitus ja mitkä ovat keinot saavuttaa se?

Vapaus voi olla arvo, tavoite, toive, haave, ja se voi toimia erottelutyylinä, esteenä tai mahdollistajana jne. Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa maailmankuva, jota elää todeksi. Maailmankuvalla on usein tiedostamattomat rajat. Mikä sinne kuuluu, mikä ei. Mikä on mahdotonta, mikä mahdollista. NLP- ajattelun mukaisesti ihmisiä ei välttämättä rajoita yksi yksittäinen uskomus vaan olemme tekemisissä uskomusjärjestelmän, jopa -järjestelmien kanssa. Uskomus on yleistys kokemustemme välisistä suhteista. Uskomuksen muutosprosessissa järjestämme mielikuvien, sanojen ja tunteiden suhteita uudeksi. Uskomuksemme voi olla syysuhteita, merkityssuhteita ja/tai rajoja koskevia yleistyksiä. Missä vapaus sijaitsee ja miten: maailmankuvan sisäpuolella ja/tai sen ulkopuolella, beyondissa?

Ajattelun/uskomusten tiedostamista

Tässä muutama kysymys, joihin vastaamalla voit löytää ajatteluasi vapaudesta:

  1. Mitä vapaus sinulle tarkoittaa?
  2. Jos sanaa vapaus ei olisi, mitä sanaa käyttäisit sen sijaan? Entä jos sitäkään sanaa ei olisi, mitä sanaa sitten käyttäisit?
  3. Mikä on vapauden vastakohta sinulle?
  4. Miten teet oman vapauden-kokemuksesi?
  5. Kun koet (näet, kuulet, tunnet) vapauden, mikä silloin on mahdotonta, mikä mahdollista?
  6. Minkä uskot johtavan vapauteen? Minkä uskot oikeuttavan vapauden yleisesti, entä sinulle? Kuinka olet ansainnut vapauden?
  7. Kun sinulla on vapaus, mikä sen sitten aiheuttaakin, mitä se merkitsee? (Esim. Merkitseekö se, että olet holtiton, ehkä jopa rikollinen? Merkitseekö se sitä, että voit itse valita mitä teet, miten teet ja minne suuntaat; elää omanlaistasi elämää?) Se merkitys, jonka annat, ratkaisee, miten reagoit.
  8. Minkälaiset rajat vapaudellasi on? Jos uskot, että voit olla vapaa tiettyyn rajaan asti, mutta ei sen enempää, niin mikä tuo raja on? Mitä muita rajoja sinulla on vapauteen liittyen? Mistä tunnistat ne?
  9. Kun vapaus itsessäsi/elämässäsi (valinnoissasi, tekemisessäsi) vähenee, mikä muu lisääntyy, mikä vähenee?
  10. Kun vapaus itsessäsi/elämässäsi (valinnoissasi, tekemisessäsi) lisääntyy, mikä muu lisääntyy, mikä vähenee?

Vastattuasi voit arvioida onko mieleesi tulleet ajattelutaidot / uskomukset rajoittavia vai mahdollistavia sinulle?

Voit jatkaa kysymällä, jos jokainen ajatus/uskomus olisi jonkin ikäinen, minkä ikäinen se olisi? Ja annettuasi uskomukselle mieleesi tulevan iän, jatka kysymällä, mitä oli / uskoit ennen tuota uskomusta? Miten kauan ajattelet, että tuo uskomus on voimassa, mikä on sen parasta ennen päiväys?

Miten nämä vapauteen liittyvät ajatuksesi ja uskomuksesi vaikuttavat omaan hyvinvointiisi?

Vapaus on minulle tärkeä arvo, jota toteutan elämässäni. Minulle hyvinvointi on vapautta päättää omista rajoistani, ja lisätä siten vapauden tunnetta elämässäni. Tunnen sisäisen tasapainon hyvinvointina; tasapainona selkiyttämieni ja vahvistamieni rajojen ja vapauden välillä. Elämä ei mielestäni ole tasalaatuista eikä ennustettavissa, mutta yhteys omiin tärkeisiin arvoihin ja periaatteisiin kannattelevat kuoppien kohdalla ja mahdollistavat milloin vain sekä oman totuuteni kyseenalaistamisen että vapauteni valintoihin. Sillä siitä, missä kulloinkin olet, on 3 km ja enemmänkin, ihan jokaiseen suuntaan.

Kirjoittaja Marja-Leena Savimäki, Kouluttaja, Muutosvalmentaja, NLP Trainer, FMT IANLP
Lähteet Gail Sheehy, Vaaralliset vuodet, Tammi 1977, www.gailsheehy.com
Julkaistu Mieli-lehdessä no 1 v. 2013