Onnellinen lapsuus – nyt

Alkuaikoina NLP-maailmaani hallitsivat amerikkalaistyyliset tapaukset: ihmisellä on ongelma, NLP-guru ohjaa hänet tekemään mielessään muutoksen, niin ongelma katoaa ja asiakkaan elämä muuttuu kertalaakista. Tyypillisin kokemus omalta practitioneriltani ja masteriltani oli, että muutoksia kyllä tapahtui, esim. työpaikan pirttihirmu saattoi tuntua ihan inhimilliseltä… Aina siihen asti, kun hän sai päähänsä ruveta käyttäytymään pirttihirmumaisesti ja 95% uudesta inhimillisyydestä katosi. Ja vikahan tietysti oli tietysti siinä, että en osannut kunnolla NLP:tä.

Vuosien myötä olen oppinut hyväksymään sen, että jotkut asiat muuttuvat hitaasti. Mutta vasta lapsuuden perhepanoraama-työskentelyn myötä tajusin, kuinka vahva ja monikerroksinen on ihmisen juuriin liittyvä alitajuinen uskomusten ja niitä vahvistavien elämänkokemusten ja näiden positiivisten tarkoitusten verkosto.

Omalla kohdallani jo pelkkä vanhempien, sisarusten ja isovanhempien sijainti teki ymmärrettäväksi monia asioita omassa elämässäni.”

Lapsuuden perhepanoraamassa eläydytään n. 5 – 7 vuoden ikään ja siinä katsotaan, missä ja millaisina ovat läsnä tärkeimmät henkilöt. Omalla kohdallani jo pelkkä vanhempien, sisarusten ja isovanhempien sijainti teki ymmärrettäväksi monia asioita omassa elämässäni. Kun vielä astuin eri ihmisten asemiin tutkimaan tilannetta tarkemmin, yllätti minut se, että jokaisella paikalla (henkilöitymällä) oli omat uskomuksensa ja oma tarinansa, josta en juurikaan ollut aiemmin ollut tietoinen. Ja siirtyminen taas seuraavan henkilön asemaan alkoi tuottaa uutta tarinaa. Mistä sitä juttua kumpusikin niin valtavasti? Ja vielä sellaisistakin henkilöistä, joista en tiennyt mitään. Konkreettisesti tunsin, kuinka minun tarinani kiinnittyy vanhempieni ja heidän vanhempiensa ja sukujensa tarinoiden verkon solmukohtiin. Ja näitten taustalla saatoin nähdä vuosisataisia kyläyhteisöjen elämänkuvia.

Tarinoissa tuli esiin monenlaisia uskomuksia. Osa niistä niin älyttömiä, ettei kukaan järkevä ihminen voi sellaisia uskoa, mutta silti huomaan monissa tilanteissa toimivani niiden mukaan. Tai jos en toimi, tuntuu kuin jokin näkymätön uhka leijuisi selkäni takana. Aikanaan näiden noudattaminen on ollut isoisovanhemmilleni elintärkeää ja sen aikaisessa maailmassa ihan mielekästä. Mutta maailma on muuttunut sadassa vuodessa, kuinka jokin muinainen uskomus voi vain sinnitellä ihmisen mielen pohjalla?

”… kuinka jokin muinainen uskomus voi vain sinnitellä ihmisen mielen pohjalla?”

Tässä panoraamamallissa katsotaan, kuka henkilö tarvitsee eniten jotain voimavaraa. Mutta sitä ei annetakaan hänelle, vaan hänen isovanhemmilleen silloin kun he olivat lapsia, jokaiselle erikseen. Ja kun he ovat saaneet tarvitsemansa, seurataan heidän kasvuaan, uudenlaista elämäntarinaa. Kun mummon äiti saa itseluottamusta, kasvaa ennen vakavana ja ahdistuneena pidetty mummo iloiseksi ja avoimeksi ja kun sama tapahtuu vaarillekin, niin koko perheen elämä muuttuu suuresti. Uusi itseluottamus ja ilo siirtyy heidän kaikille jälkeläisilleen, joiden elämäntarinat nekin muuttuvat. Nyt eno jättää viinamäen ja tädin avioliitto on sopuisa. Itseluottamus, ilo, levollisuus ja rentous siirtyy myös omiin vanhempiin ja heidänkin tarinansa muuttuu. Panoraaman päähenkilö saa kaikki voimavarat ja uudet tarinat jo hedelmöittymisensä hetkestä, kehittyy, syntyy ja kasvaa niiden kanssa aina takaisin alkuperäiseen 5–7-vuoden ikään.

”Panoraamamallissa katsotaan, kuka henkilö tarvitsee eniten jotain voimavaraa –

panoraaman päähenkilö saa kaikki voimavarat”

Kun tässä tilanteessa katsotaan perhepanoraama uudestaan, on se muuttunut. Ja sen myötä luonnollisesti moni uskomus. Nyt päähenkilö saa kasvaa tämän uuden panoraaman, uusien uskomusten ja uusien sukutarinoiden kanssa omaan ikäänsä. Hän on saanut turvallisen, tasapainoisen lapsuuden.

Sekä niiden, joille tätä prosessia olen ohjannut, että myös omien kokemusteni mukaan hyvin merkittäväksi oivalluksen lähteeksi ja voimavaraksi ovat kasvaneet perheen ja suvun uudet elämäntarinat. Niistä voi uudelleen ja uudelleen ammentaa voimavaroja kiperiinkin elämäntilanteisiin. Mummon, vaarin ja vanhempien uusi itseluottamus ja ilo toimii tosi vahvana arkipäivän ankkurina.

Päivi Tuominen, Erityisopettaja
NLP Trainer, Social Panorama Consultant
(artikkeli ilmestynyt NLP Mielilehdessä 3/2006)