Suhde – ihmisen sosiaalinen mielenkartta

Olin ensimmäisen kerran NLP kongressissa vuonna 1998 ja tutustuin siellä sosiaalipanoraamamalliin ja mallin ”isään” Lucas Derksiin. Tehtäväni tuossa kongressissa oli avustaa kahta ulkomaista luennoitsijaa kongressin käytännöissä ja toinen heistä oli hollantilainen sosiaalipsykologi, NLP Trainer Lucas Derks. Hänen pitämä esittelyluentonsa sosiaalipanoraamallista vei minut mukanaan. Sain vastauksia omaan sen hetkiseen elämäntilanteeseeni, siihen väsymykseen ja sellaiseen määrittelemättömään ristiriitaisuuden tunteeseen jota silloin tunsin.

Olin eronnut muutama vuosi aiemmin ja elin kolmen lapsen yksinhuoltajana ja seurustelin jo tuolloin nykyisen miesystäväni kanssa. Tässä elämäntilanteessa jossa ”kaiken järjen” mukaan minulla oli asiat kunnossa ja onni kukoisti, ihmettelin mikä minulla on. Vastauksen antoi minulle oma ei-tietoinen ihmissuhdekuvio, sosiaalipanoraama, se miten olin tiedostamattomasti sijoittanut mielessäni läheiset ihmiset suhteeseen itseni kanssa. Tuossa mielen kuviossa olin jakanut itseni kahteen paikkaan: toinen paikka oli tässä lasteni kanssa ja toisessa paikassa olin miesystäväni kanssa.

”Elämäntilanteessa jossa kaiken järjen mukaan minulla oli asiat kunnossa ja onni kukoisti, ihmettelin mikä minulla on.”

Välimatka miesystävääni oli aivan liian pitkä ja lisäksi vanhempi poikani oli minun ja nuorimman poikani välissä enkä nähnyt nuorinta poikaani ollenkaan. Välittömästi nähdessäni tuon kuvion ymmärsin miksi olin käyttäytynyt tietyillä tavoilla näissä ihmissuhteissa. Tuon kuvion löytyminen ja muuttaminen sai minut kiinnostumaan mallista ja halusin oppia lisää.

Järjestin Lucas Derksin Suomeen kouluttamaan vuonna 1999 ja seuraavan kerran syksyllä 2005. Olen näiden vuosien aikana pitänyt yhteyttä Lucas Derksiin ja oppinut lisää keskusteluissa hänen kanssaan ja myös kouluttamalla mallia ja käyttämällä ja soveltamalla sitä ja sen suomia mahdollisuuksia sekä yksilövalmennuksissa että koulutuksissa (ryhmät).

Sosiaalipanoraaman avulla ihminen voi ymmärtää sen hetkisen tilanteensa sosiaalipanoraamakuvionsa nähtyään. Henkilöstä tai ryhmän ”näkymättömistä langoista” saa ihminen itse ja ohjaaja hyvän käsityksen tehtyään sospankuvion sosiaalisten kokemusten rakenteista, niistä ihmisistä joita henkilöllä mielessään on. Joskus henkilöllä ei ole ketään omassa sosiaalipanoraamassaan ja siksi hän tuntee itsensä vaikkapa yksinäiseksi, eikä pysty solmimaan ihmissuhteita, kun ei niitä fyysisiäkään ihmisiä silloin ympärillään näe.

”Sosiaalipanoraaman avulla ihminen voi ymmärtää sen hetkisen tilanteensa sosiaali-panoraamakuvionsa nähtyään.”

Useimmiten seuraan henkilöiden ilmaisua – heidän katseensa suuntaa, käsien viittomista ja sanavalintoja – jolloin saan tietää puheessa olevan (olevien) henkilö(ide)n sijainnit. Ihminen voi esimerkiksi kertoa: ”sisareni on aina lähelläni” tai ” työtoverini on niskanpäällä”. Hän voi lisäksi ilmaista sijainnin kädenheilautuksella tai katseellaan, jolloin henkilöitymän sijainnista saa tietää suunnan ja useimmiten myös etäisyyden. Tietysti sijainti on aina tarkistettava ihmiseltä itseltään.

”Joskus henkilöllä ei ole ketään omassa sosiaalipanoraamassaan ja siksi hän tuntee itsensä vaikkapa yksinäiseksi eikä pysty solmimaan ihmissuhteita”

Mikä Social Panorama Model?

Jokainen ihminen mieltää ihmiset mielessään ja näiden mielikuvien miellepiirteisiin hän liittää merkityksiä suhteidensa laadusta. Samalla tavalla ihminen luo mielikuvansa perheenjäsenistään ja tekemällä näin hän määrittelee myös perhesiteensä. Nämä mielteet eivät ole muistikuvia ihmisistä vaan tiedostamaton mielle hänen suhteistaan.

Ihminen tarvitsee psyykkisen kartan, mielenkartan, voidakseen elää sosiaalisessa maailmassa. Kartan on oltava, ollakseen käyttökelpoinen, yksinkertainen mielikuva alati muuttuvista sosiaalisen elämämme tapahtumista. Sosiaalisen kartan riittävän yleistetty, yksinkertainen ja käyttökelpoinen taso ilmaistaan hyvin sanalla suhdeSuhde on oma käsitys (abstrakti) meneillään olevasta vuorovaikutuksen ketjusta.

Suhde on oma käsitys (abstrakti) meneillään olevasta vuorovaikutuksen ketjusta”

Sosiaalipanoraamamalli, The Social Panorama Model, on työväline tiedostamattomien sosiaalisten systeemien, ajattelu kuvioiden, tutkimiseen ja niiden muuttamiseen. Mallin avulla voidaan parantaa kaikenlaisia ihmissuhteita ja ratkaista yksilöiden ja ryhmien välisiä vuorovaikutusongelmia. Sosiaalipanoraamamalli on tulos ihmisten mallittamisesta, tulos tiettyjen (tässä sosiaalisten) subjektiivisten, omakohtaisten kokemuksien tutkimisesta tarkoituksena tunnistaa maailmanlaajuisia, kulttuurisia ja henkilökohtaisia kuvioita. Tutkimuksen kohteena on ollut useita satoja ihmisiä. Lucas Derks teki viitisen vuotta mallitustutkimuksia ja julkaisi niistä ensimmäisen kirjansa vuonna 1998, The Social Panorama Model – Social psychology meets NLP. Sittemmin hän on jatkanut mallittaen asiakkaitaan ja kirjoittanut useita artikkeleita ja kirjoja hollanniksi, saksaksi ja englanniksi.

Ihmisen sosiaalinen panoraama voidaan määritellä henkilön sosiaalisten mielteiden summaksi. Sosiaalipanoraamassaan ihminen itse on keskellä ja kaikki merkitykselliset ihmiset ovat siinä ympärillä kuvattuina omilla sijaintipaikoillaan. Sosiaalipanoraaman yleisin muoto muistuttaa lähinnä laajaa panoraamamaisemaa, jossa henkilö itse (kinesteettinen minä eli tunne itsestä) sijaitsee keskustassa, paikassa, mistä näkee, kuulee ja tuntee joka suuntaan. Tämän keskeisen paikan ympärillä sijaitsevat ihmiselle olennaiset mielteet yksilöistä ja ryhmistä. Sosiaaliset mielteet eli kokemukset voidaan sijoittaa mihin tahansa ihmistä ympäröivään sosio-mielleavaruuteen, mutta useimmat ihmiset liittävät rajatun merkityksen ilmansuunnille: vasemmalla, oikealla, ylös, alas, eteen, taakse, aivan kuin heidän ”sosiaalinen käyttöjärjestelmänsä” tiedostamatta luokittelisi nämä mielteet. Välimatka näihin sosiaalisiin mielikuviin vaihtelee samoin niiden koko, värit ja kirkkaus. Jokaisella ihmisellä on oma merkityksensä sijaintipaikoille; suunnan ja etäisyyden lisäksi horisontaalinen ylös – alas. Yleensä dominoivat henkilöitymät ovat ylempänä kuin itse. Myös kuolleet sijaitsevat eniten ”taivaassa”. Saadakseen luotettavaa tietoa henkilön sosiaalipanoraamasta teetetään tietynlainen mielikuvaharjoitus aivan ensimmäiseksi. Sen avulla ohjataan ihminen tiedostamattoman ”sosiaalinen käyttöjärjestelmänsä” puolelle ja varmistetaan maantieteellisten sijaintien pois jääminen. Käsite sosiaalinen käyttöjärjestelmä viittaa tässä ihmisten tiedostamattomalla tasolla oleviin sosiaalisiin kognitiivisiin kykyihin, (sosiaaliseen älykkyyteen), joita he eivät pysty kuvittelemaan ja jotka nousevat esiin sosiaalipanoraamamallissa. Ihminen kommunikoi sijainneista neljällä eri tavalla: nimetyt suhteet (kirjallisessa merkityksessä: ex-mieheni, olen ystäväsi), puhutut sijainnit (hän on yläpuolellani tai hän on vierelläni), näytetyt sijainnit (eleet ja katseet) ja suhteisiin liittyvät vertauskuvat (olemme kuin kissa ja koira, olemme kuin siamilaiset kaksoset).

”Sosiaalipanoraamassaan ihminen itse on keskellä ja kaikki merkitykselliset ihmiset ovat ympärillä kuvattuina”

Sosiaalisen panoraaman taustaoletuksia

Mallissa on NLP:n kanssa yhteneväiset taustaoletukset ja niiden täydennykseksi neljä lisää. Mallin taustaoletuksista ensimmäinen ja merkityksellisin on: Suhde on yhtä kuin sijainti. Sijainnilla tarkoitetaan sijaintia mielleavaruudessa minne henkilö on projisoinut jonkun toisen. Tuo sijainti ratkaisee suhteen kokemuksellisen laadun ja sitä muuttamalla suhde toiseen muuttuu. Sijainti ei ole maantieteellinen sijainti vaan tiedostamaton sijainti omassa mielleavaruudessa. Sijainneista on tutkimusten mukaan löydetty yleisimmät suuntaa antavat merkitykset, joiden avulla ohjaaja voi ehdottaa muutoksen suuntaa, mutta ihminen on kokemuksensa asiantuntija tässäkin ja oma kokeminen on tärkeä tieto sijainnin muutoksen merkityksessä. Sijainnin ekologisuus on aina tarkistettava, myös muutoksen jälkeen. Henkilöitymiä voi siirtää ainoastaan muuttamalla niiden sijaintipaikkaa tai antamalla niille voimavaroja.

”Suhde on yhtä kuin sijainti.

Sijainnilla tarkoitetaan sijaintia mielle-avaruudessa minne henkilö on projisoinut jonkun toisen.”

Mallin toinen taustaoletus on: Sosiaaliset mielteet muodostavat ainutlaatuisen mielen rakennelmien luokan jota kutsutaan henkilöitymiksi. Kaikki ihmisen luomat henkilöitymät ovat osia hänestä itsestään, NLP:n olettamassa persoonallisuuksien osien merkityksessä. Sosiaalipanoraaman kolmas taustaoletus on, että nämä henkilöitymät hallitsevat vuorovaikutusta. Neljännessä oletetaan että henkilön sosiaalinen panoraama on ensisijainen mielle hänen suhteistaan – muutos sosiaalipanoraamassa muuttaa väistämättä kyseessä olevan ihmissuhteen.

Teoria henkilöitymistä

Voimme tunnistaa viisi erilaista henkilöitymätyyppiä:

  1. minän henkilöitymä (mielen rakennelma omasta itsestä),
  2. henkilöitymiä toisista (mielen muita ihmisiä kuvaavia rakennelmia),
  3. ryhmä henkilöitymiä ( mielen rakennelmia ryhmistä),
  4. henkisiä henkilöitymiä (kuolleet, henget ja jumalat) sekä
  5. vertauskuvallisia ja symbolisia henkilöitymiä.

Minän henkilöitymä on kaikkien henkilöitymien prototyyppi – teesi, joka on tämän teorian ydin. Muut henkilöitymät ovat projektioita siitä mitä me uskomme itsemme olevan. Ainoa poikkeus tuosta on minän mielikuva, minäkuva. Se esittää meidät siten kuin tunnemme muut. Minän mielikuvaa apuna käyttäen teemme itsellemme näkyväksi, keitä me olemme muiden keskellä.

Henkilöitymät erottelemme yksilöllisiksi muutamin käytännön merkein. Henkilöitymä on mielikuva, jolla on piirteinään sijainnin (etäisyys ja suunta) ja koon lisäksi katseen suunta, silmien korkeus, aistihavainnot (VAKOG) ja nimi millä me häntä kutsumme esim. Pekka tai vaikka esimies. Näiden lisäksi henkilöitymällä on kyvyt/taidot (me tiedämme mitä se kykenee tekemään), aikomukset, motivaatio (me tiedämme mitä se haluaa), sillä on tunteet, kokemus omasta itsestä, näkökulmat, uskomukset ja henkiset yhteydet ihmisyyteen, maailmankaikkeuteen, luontoon sekä Jumalaan. Nämä tekijät yhteensä auttavat ihmistä luomaan käsitteen ”oikeasta” ihmisestä ja määrittävät sen miten olla vuorovaikutuksessa tuon toisen ihmisen kanssa.

”Minän henkilöitymä on kaikkien henkilöitymien prototyyppi”

Miten mallia voi hyödyntää?

Itse hyödynnän mallin ajattelutaitoja monella tapaa arjessani. Tässä muutamia käytännön esimerkki tilanteita:

  • neuvotteluvalmennukset; jossa huomioidaan valmennettavan sosiaalipanoraamassa toisten osapuolien sijainnit, oma ja toisten minäkuvat sekä omat ja toisten tukihenkilöt
  • minäkuvan muuttaminen myönteiseksi ja sen voimavaraistaminen (käytän tätä myös ryhmäohjauksena)
  • asiakkaan nykyhetken ja/tai lapsuuden perhepanoraaman tutkiminen ja muuttaminen
  • työyhteisön suhteiden tutkiminen ja parantaminen
  • johtajuus; esimerkiksi se voi olla ”hukassa” tai ihminen on ”liikaa johtaja” eikä tavoita alaisiaan. Mallin avulla on löytynyt myös hyvän johtajan sosiaalinen panoraama, se miten hän mieltää alaisensa mielessään niin että työyhteisö toimii
  • sosiaalisten asenteiden muuttaminen; esimerkiksi ”en halua tehdä virolaisten kanssa töitä”
  • suhteet kuolleisiin (ja henkiin); esimerkiksi kuolleen omaisen henkilöitymä on jäänyt elämisen esteeksi, silloin suruprosessi on jäänyt kesken ja kuollut puoliso tai lapsi sijaitsee vaikka asiakkaan vierellä, jolloin siihen ei uudella ihmissuhteella ole tilaa
  • uskomusten muuttaminen; voidaan muuttaa uskomuksia ja uskomusjärjestelmiä jopa sukupolvien taakse – vaikutus on silloin moninkertainen, sillä ihminen useimmiten uskoo perimän voimaan
  • auktoriteettipelon muuttaminen tai jos itse on auktoriteetti; esimerkiksi työyhteisössä suhde esimieheen, jolloin asiakas ei kyennyt kehityskeskusteluihin hänen kanssaan
  • koulukiusaaminen ja muu kiusaaminen (nuorin asiakkaani on ollut 12-vuotias ja iäkkäin 72-vuotias)
  • parisuhde
  • sosiaalisen identiteetin tutkiminen eli yhteneväisyydet muihin: mihin ryhmään, luokkaan, jengiin kuulun? Esimerkiksi kun henkilö on jäänyt eläkkeelle eikä kuulu enää siihen omaan ammatilliseen ryhmään
  • me ja ne –tilanteet esimerkiksi työyhteisössä; ne uudet ja me vanhat, jolloin mallin avulla voimme ”sekoittaa” ryhmät ja saada yhteenkuuluvuus aikaan
  • hiljaisen tiedon mallittamisessa; esimerkiksi erään työryhmän ajattelua asiakkaistaan: asiakkaat ovat mukana työtovereiden joukossa, kuuluvat meihin ja etäisyydellä yksilöidään työtoverit asiakkaista

Mallia sovellan myös itselleni henkilökohtaisena ja ammatillisena kehittämisvälineenä.

Marja-Leena Savimäki
Kouluttaja, NLP Trainer, Social Panorama Consultant
(artikkeli ilmestynyt NLP Mielilehdessä 3/2006)

Lähteet:
Lucas Derks
Sosiaalipsykologi, NLP Trainer