Kupla? Mikä ihmeen kupla? Miten se liittyy NLP:hen ja meidän perheeseen?

Ilmoittauduin Vantaan Aikuisopiston NLP- ja Itsetuntemustreeni-kursseille syksyllä 2005. Aikaisempaa kokemusta minulla ei aiheesta ollut. Kurssi alkoi ja porukkamme reilut 15 henkeä hitsautui hyvin yhteen. Vetäjämme Marja-Leena Savimäki antoi tilaa ja mahdollisuuden jokaiselle kertoa omia ajatuksia joita kunkin kerran aihe oli nostanut mielemme syvyyksistä käsiteltäväksi.

Itse hakeuduin tuolle kurssille sattumalta. Olin pitkällä sairaslomalla henkisen uupumuksen vuoksi ja ajattelin tuon kurssin tuovan hyvää vaihtelua keskiviikkopäiviini. Nuo päivät antoivat enemmän kuin ikinä uskalsin odottaa; sain 15 erilaista aikuista ihmistä peilikseni joiden kautta peilata omia ajatuksiani, jaksamistani, tapaani elää ja olla olemassa. Opimme havainnoimaan lähipiirimme ihmisten reagointitapoja eri asioihin toki emme yhtään säästelleet itseämmekään. Itse tein välillä tosi kipeitäkin havaintoja kuinka olen antanut ihmisten käyttää kiltteyttäni hyväksi. Opin kuuntelemaan koska ajatukseni olivat isäni ajatuksia ja koska ne olivat muiden odotuksia jotka omassa mielessäni loin itselleni. Tajusin yhä enemmän, että uupumukselleni oli todellinen syy.

”Erään keskiviikkopäivän antina syntyi perheeseemme KUPLA.”

Annoin itselleni myös omassa mielessäni luvan olla väsynyt. Perheeseemme kuuluu mieheni Asko, poikamme Antti 8v ja 6 v kaksostytöt Anna ja Essi.

Kolmen lapsen tarpeiden täyttäminen ja perheen pyörittäminen oli minulle entiselle suorittajalle oman väsymykseni keskellä lähes mahdoton tehtävä. Tunsin jatkuvaa syyllisyyttä siitä etten jaksa ja oman tilan ottaminen oli äärimmäisen vaikeaa. Erään keskiviikkopäivän antina syntyi perheeseemme KUPLA.

Kurssilla opettajana oleva Marja-Leena oli päivällä pyörähdellyt luokkatilassa kädet levällään ja todennut, että jokaisella tulisi olla mahdollisuus omaan tilaan ja kun perheen vanhemmat jaksavat paremmin koko perhe voi paremmin. Samana iltana seisoin tyttöjemme kanssa pihalla odottelemassa miestäni joka oli hakemassa Anttia koristreeneistä. Pyysin tyttöjä leikkimään kanssani kuplaleikkiä, jossa kuvittelimme meille jokaiselle omat kuplat, joiden sisällä jokaisella on hyvä ja turvallinen olotila. Leikimme tyttöjen kanssa niin, että välillä nuo kuplat törmäilivät toisiinsa, joka tarkoitti sitä, että kupla oli suljettu, sinne oli pääsy kielletty. Toisella kerralla kaikki kolme kuplaa menivät samaan kuplaan. Tytöistä tuo leikki oli hauska ja heitä harmitti, kun isä tuli ja oli meidän vuoro lähteä oman harrastuksen pariin.

”Nuo päivät antoivat enemmän kuin ikinä uskalsin odottaa”

Illalla sohvalla makoillessani oli jo unohtanut koko kuplan kunnes Anna tuli kysymään: saanko tulla äiti sun kanssa samaan kuplaan, annoin luvan ja myhäilin mielessäni, että nyt taidetaan olla jonkun superhyvän jutun juurilla.

”Arkemme jatkui yhtä kiireisenä kuin ennenkin, mutta kupla oli tullut jäädäkseen!”

Voisinko minäkin oppia ottamaan oman tilan ilman syyllisyyttä??!!!!!! Arkemme jatkui yhtä kiireisenä kuin ennenkin, mutta kupla oli tullut jäädäkseen!!!!

Heti seuraavana aamuna tyttöjä esikouluun viedessäni eron ikävä yllätti. Nyt tytöt keksivät siihen itse ratkaisun. Ratkaisu yllätti minut täysin; tytöt ehdottivat, että kuplaa laajennettaisiin päivällä niin isoksi että voimme ajatella päivällä että me kaikki mahdumme siihen. Lapset ovat fiksuja, itse kuuntelin vain ihmeissäni ja kiittelin tyttöjen hienoa ideaa.

Isoveli omaksui kuplan välittömästi ja osaa sen käytön perheestämme parhaiten. Antti osaa ottaa oman kuplansa/tilan laittamalla huoneensa oven kiinni. Antti kertoi viimeksi viime viikolla 8/2006 kuinka hän oli rauhoitellut Anna-siskon unille yökylässä mummon luona. Tuolloin hän kertoi kuskanneensa heidän yhteiseen kuplaansa niin monta turvallista aikuista, että Anna oli nukahtanut. Ihastelin Antille tuota hienoa työtä, poika tuumi sen olleen aika rankka homma kun Annalle ei tuntunut pieni määrä ihmisiä riitävän, mutta oli iloinen kun sisko oli lopulta nukahtanut tyytyväisenä.

”Nyt äiti haluaa olla omassa kuplassa”

Näitä kuplatilanteita on perheessämme viikoittain ja osaanpa itsekin jo ilmoittaa lapsille, että nyt äiti haluaa olla omassa kuplassa. Toki lapset ovat lapsia ja malttamattomina välillä sanovat että oletko jo ollut tarpeeksi omassa kuplassasi.

Eija Tanskanen
(artikkeli 
ilmestynyt NLP Mielilehdessä 2/2006)